16. päivä

Tämän viikonloppujakson viimeinen päivä käytettiin liiketalouden opiskeluun Tarja Lahden johdolla. Tarja oli sanojensa mukaan kaatunut selvin päin turvesaunassa ja tunnollisena opettajana katkaissut vasemman ranteensa, jotta pystyi oikealla kirjoittamaan taas taulun täyteen liikemaailman ihmeellisyyksiä. Juhanin lainaaman tykin kautta saimme seurata näitä liikemaailman totuuksia myös Tarjan läppäriltä mutta silti riitti asiaa taulunkin täydeltä sinistä tussia. Luokkahuoneessamme oli kaksi taulua, joista toiseen joku taiteilija oli jo ennen meitä piirtänyt hellyttävän kissa kuvan. Nyt kun Tuorla taas vaikenee kuukaudeksi, toivomme, että kissan aivojen kirkkaus ainakin osittain olisi siirtynyt meidänkin koviin kalloihimme muhimaan. Tapaamisiin huhtikuussa

15. päivä

Olipa aurinkoinen päivä mutta me opiskelimme sisätiloissa lisää panemisen teoriaa. Mahataudista selvinnyt panimomestarimme selvitti savonlinnalaisen käytännön lisäksi kaupallisia tuotteita valmiista hiivaseoksista fransiskaanien vehnäoluisiin. Kävimme läpi Huvilan käytännön ja päätimme panna 5.4.vihdoinkin oman oluemme. Yksimielisesti se tulee olemaan englantilaistyyppinen Bitter Ale. Väri olkoon kuparinruskeaa ja voltteja 5%. Lopuksi kikkailemme aromihumaloinnilla. Huhtikuun 5. päivänä aloitamme jo klo 9.00 saappaat jalassa.


Tänään kävimme läpi vielä hiivan kasvatuksellisia periaatteita ja pitänee yhtyä englantilaisen oluen tuntijan lausuntoon: " I often wonder about the relationship between man and yeast: Who is servant, who is master ?" Paljon tuli opittua mutta jokunen avoin kysymyskin jäi ilmaan leijumaan:
- mistä johtuu lag-vaihe kasvun alkuvaiheessa ?
- muodostaako hiiva B-vitamiineja vai miksi se on niin hyvä vitamiinilähde ?
- voidaanko oliiviöljyllä korvata soluseinää vahvistavat rasvahapot ?
- minkälaista sokeria se melibioosi oikein on ?
- mistä ne visinaaliset diketonit ovat saaneet nimensä


On se niin helppoa kun eläviä hiivasoluja saa suoraan pussissa. Ei tarvitse kuin iskeä nyrkillä päälle niin solut heräävät syömään.

14. päivä

Tänään maaliskuun 7. päivänä tuli kuluneeksi tasan kuukausi siitä kun panimme Crème de Cassis de Tuorlan muhimaan. Jorma Virtasen johdolla jatkoimme liköörin valmistusta. "Hiljaisen tiedon" kaavoja seurattiin tarkasti ja ensimmäinen tehtävä oli puristaa uuttunut likööri herukan kuorista erilleen. Tämä toimenpide suoritettiin pienellä puristimella siivilän ja harsokankaan läpi.Saimme saaliiksi raakaa likööriä n. 2.25 litraa. Päätimme jakaa tuotteen kahteen osaan ja tehdä toisesta puolesta crème-tyyppinen makeampi ja vähemmän alkoholia sisältävä likööri ja toinen osa tehtäisiin tavalliseksi likööriksi missä on vähemmän sokeria mutta enemmän ötyä. Tavalliseen likööriin (1) varattiin 20% uutetta 1.05 l ja siihen päätimme lisätä sokeria 270 g/l ja koska valmistaisimme likööriä 3 litraa oli lisättävä sokerimäärä 0.810 g. Hiljaisen tiedon perusteella 0.810 g sokeria on tilavuudeltaan (60%) 0.486 litraa. Liuotimme sokerin 0.5 l lämmintä vettä. Tarkoitus oli tehdä likööristä 21% mutta koska unohdimme ottaa huomioon uutteen alkoholipitoisuuden tuli spriitä lisättyä 656 ml mikä tekikin liköörimme vahvuudeksi 28 %

Toisen crème tyyppisen erän (2) teimme lege artis eli taiteen sääntöjen mukaísesti. Uutetta oli 1200 ml, johon lisättiin 1350 g sokeria (nesteenä 0.6 x 1350 = 816 ml). 16 % vahvuiseksi tarvitaan etanolia 480 ml, josta nyt pitää vähentää uutteen 240 ml. Koska etanoli on 96% niin 240 ml lisäämiseksi tarvitaan 250 ml. Vettä lisättiin lopuksi ad 3000 ml. Kumpikin likööri jätettiin nyt rauhassa muhimaan n. pariksi kuukaudeksi.


Liköörimestari oli tuonut näytteeksi Lepaan tuotteita, joista ruusuinen kvitteni taisi voittaa suosiossa vadelmaisen. Kumpikin oli tasapainoinen maultaan. Alkoholi ei lyönyt läpi ja hedelmäisyys oli kohdallaan.

13. päivä

Se olis sitten jo maaliskuu. Kokoonnuimme tuttuun konehalliin, jossa Anne ilmoitti panimomestarimme sairastuneen vatsatautiin. Juhani oli tuonut mukanaan muutamia erikoisia maistiaisia, jotka päätimme sitten nauttia rauhassa ennen Annen improvisoimaa tislauskeikkaa.
Näytteet olivat (kuvassa vasemmalta oikealle)
1) Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savu (Alk.nr. 748586)
2) Brooklyn Local 1 (Alk.nr. 719947)
3) Mongozo Quinua (Alk.nr. 750254)
4) Thatchers Oak Matured Cider (Alk.nr. 763166)

Mielenkiintoisen aamun avauksen jälkeen siirryimme tislaamaan Rönnvikin siideriä ja hoivaamaan samalla ensimmäistä viiniämme, joka oli saanut rauhassa asettua tislaushuoneen nurkassa. Samalla siirsimme oman tisleemme tammitynnyriin kypsymään.



Kuvissa Pekka lataa siideriä tislauslaitteen uumeniin, jossa siitä alkaa pian irtaantua siiderin henkeä. Se puolestaan tiivistyy jäähdyttäjässä kirkkaaksi tisleeksi, joka pian alkaa virrata kauniilla kaarella keräysastiaan.


Oma tisle tynnyrikypsytykseen
Omaa tislettä meillä oli 9 l 82 volttista mikä tekee puhdasta alkoholia 7.38 litraa. Tämä haluttiin laimentaa 60 volttiseksi (12.3 litraa) ja siksi lisäsimme vettä 12.3 - 9 litraa = 3.3 litraa. Tämän jälkeen laimennettu tisle pantiin tammitynnyriin muhimaan.

Viinin siirto toiseen astiaan
Viinimme pumpattiin suodattimen kautta uuteen astiaan. Vapaata rikkiä ei siitä enää löytynyt, joten lisäsimme K-pyrosulfiittia 4.8 g n. 120 litraan viiniä. Vinimme oli jo ennen suodatusta kirkastunut kauniin punaiseksi. Aistinvarainen arviointi piti sitä täysin juotavana mutta happoja on mahdollisesti hiukan liikaa.