Tänään oli vuorossa eka pano ja ihan tuntui samalta kuin poikuus olisi mennyt. Pitkän teoreettisen pohdiskelun jälkeen pääsimme tosi toimiin. Vanhana horiskona olin unohtanut, että tämä pitkä keittopäivä oli sovittu aloitettavaksi tuntia tavallista aikaisemmin. Pojat olivat jo täyttä päätä panemassa kun meikäläinen pääsi kuvioihin mukaan. Panimomestarin johdolla tulivat teoriassa mainitut mäskäykset, keitot, whirpoolit, katkero- ja aromihumalointi hyvin käytännössä esiin. Käytössämme oli italiaisvalmisteinen keittokattila, jossa myös mäskäys suoritettiin. Mäskäyksessähän saadaan maltaista portaittaisella lämmön nostolla irti mallassokeri hiivalle syötettävään muotoon.
Mallassokerin määrää seurattiin makutestein sekä refraktometrillä, joka ilmoitti suoraan sokeripitoisuuden tai Oechsle-asteikon.Mäskäyksen jälkeen suoritimme vierteen siivilöinnin ja rupan poiston ihmeellisiin fysikaalisiin lakeihin perustuvin mekaanisin menetelmin. Toivottavasti puhdistustoimenpiteemme lipeällä ja desinfiointi peretikkahapolla aiheuttivat sen, että 99 % bakteereista kuoli ja se 1 %:kin voi hyvin huonosti. Whirpooli toimi kuitenkin hienosti ja kirkas vierre saatiin erotettua rupasta, joka lähinnä on proteiinisakkaa. Jäähdyttimen kautta vierre pumpattiin käymissammioon ja päälle paiskattiin kuivahiiva ns aseptisesti mikä tarkoittaa että kädet ja punnituksessa käytetyt astiat oli alkoholilla steriloidut. Ei muuta kuin kansi suljettiin ja toivotettiin hyvää kasvu- ja lisääntymisvoimaa hiivasoluille. Toivon mukaan huomenna kuuluu jo ylipaineventtiilistä hiilidioksidin iloista suhinaa.
Tarkoituksenamme on panna englantilaistyyppistä bitter alea, joten lisäsimme keiton alussa mukaan katkerohumalaa ja lopuksi vielä samaa brittiläistä humalaa lisäämään aromeja. On se mielenkiintoista, että humalaakin voi normaalilla vaa-alla punnita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti