35. päivä

Pesimme ja desinfioimme aamulla ämpäreitä omenamehua varten ja samalla valmistimme n. 200 l muovitynnyrin tulevaa siideriä varten. Annen sijaiskaitsijana meillä oli entinen vuohitilallinen ja nykyisin Paimion tuntiopettaja Kallio. Haimme Vartsalan omenatilalta tuoretta mehua, jonka roudasimme Tuorlaan. Mehua oli 126.8 kg, joka tekee 121.3 l. Jussin mittaamat hapot näyttivät 7.2 g/l ja refraktometri näytti sokeria olevan n. 3 g/l. Panostimme siiderin käymään lisäämällä herätettyä kuivahiivaa 25 g sekä ravintosuolaa 36 g. Alkolukko kanteen ja toivon mukaan poika alkaa porskutella.
Kuvissa nuorempi sukupolvi on jo aloittanut tilan hoidon mutta isäntä valvoo yhä tarkkana tuotantoa.

34. päivä

Tämä päivä imettiin hiljaista tietoa siiderin valmistuksesta sillä huomenna pitäisi hakea Vartsalasta omenapulppia käytettäväksi. Virtasen Jorma kertoili meille vanhoja taitojaan Marlin ajoilta ja väliajalla käväisimme tanssittamassa tislaushuoneen lämmössä muhineet kuhuviinipullot.
Avasimme yhden ja totesimme kaupasta saatavan parempaa tuotetta. Kuvassa opettajakin maistelee ja myöntää tuotteen olevan hiukan oudon makuista mutta kehuu sitä, että käyminen on onnistunut

33. päivä

Tämä päivä oli pyhitetty kuohuviinille, jota meille oli tullut opastamaan Lepaan Jarmo Virtanen. Hän perehdytti meidät kuohuviinin valmistukseen lähtien tuoreiden marjojen tai hedelmien valmistamisesta mehuksi ja tiivisteeksi. Tästä pikkuhiljaa etenimme tavallisen viinin teon kautta samppanujamenetelmään, jossa toinen käyminen tapahtuu pullossa. Käymisen jälkeen viini "tanssitetaan" ja viimeisen valssin jälkeen pullo poksautetaan. Jäätynyt hiivatappi lentää ulos, menetetty neste korvataan ja pullo korkitetaan ja langoitetaan. Saimme rautaisannoksen "hiljaista tietoa", jota ei mistään oppikirjoista löydä.
Keskustelimme mahdollisesta tulossa olevasta tilalikööriasetuksesta sekä Suomessa jäljellä olevien 35 viinitilan tulevaisuudesta. Tuotanto on tänä päivänä n. 400.000 pulloa mikä kattaa n. 1 % suomalaisten kulutuksesta. Suomessa n. 7 tilaa vastaa n. 80 % koko tuotannosta. Suurimmat ovat Pelto-Hermanni + Valamo ja Viini Pihamaa. Ainoa ulkomaille vievä tila on Aito Onni, josta mustaherukkaviiniä viedään glögiaineeksi Saksaan.

32. päivä

Tuomas Markkula tuli meille kertaamaan oluen panon kikkoja ja puhumaan whiskyn valmistuksesta. Aikaisemmin oli kaikkien viskien nimi whisky mutta koska v. 1870 skottilaisen viskin maine oli niin huono, päättivät irlantilaiset ja amerikkalaiset viskin valmistajat erottautua kirjoittamalla oman tuotteensa nimeksi whiskey. Skottiviskien maine on siitä lähtien huomattavasti parantunut mutta silti kirjoitustapa on säilynyt. Skottilaisten lisäksi myös walesilaiset, kanadalaiset, australialaiset ja japanilaiset käyttävät muotoa whisky.

Tuomas kävi yksityiskohtaisesti läpi seuraavat viskin valmistuksen vaiheet:

- viskityypit
- raaka-aineet
- mallasviskin valmistus
- mäskäys ja siivilöinti
- käyminen
- panostislaus
- laitteistot
- kuparin merkitys
- prosessin kontrollointi (sameustesti, katkaisupiste)
- tisleen aromiaineet
- kypsytys
- jälkikäsittely

Strong Ale Iines

Osa innokkaista kaljan panijoista oli päättänyt tehdä vielä uuden keiton ja päivämääräksi sovittiin 29.8.2009. Itse makasin flunssan kourissa sillä aikaa kun pojat panivat. Sain kuitenkin Jussilta tarkat muistiinpanot, jotka tähän kirjoitan:

In spe eli tarkoitus oli tehdä n. 7.5 % vahvuista Alea. Kantavierre 17%, vierrettä 75 l ja katkeroa 28 EBC yksikköä.

Maltaita kg = 75 x 1.070 x 0.17/ 0.63 = 21.6 kg (kristallimallasta 1.65 kg + pilsner 20 kg)

Humala Kent Golding = 75 x 28 / 0.045 x 0.30 x 1000 = 155 g

Mäskäys (vakiolämpötila 67 astetta):

klo 11.00 vesi 54 astetta, maltaat astiaan
klo 11.15 vesi 60 asteista (4 vastusta päällä)
klo 11.20 lämpötila 67 astetta (pidetään tässä lämpötilassa 1 tunti)
klo 11.30 lämpötila 72 astetta ja vastukset pois päältä. Lisätään 8 l vettä
klo 12.00 letkujen, pumpun ja astioiden pesu sekä desinfiointi
klo 12.20 ulosmäskäys, lämpötilan nosto 78 asteeseen
klo 12.25 siiviläammeen esilämmitys ja pohjaveden lasku
klo 12.40 lämpötila 78.5 astetta. Mäski siiviläammeeseen
klo 13.00 aloitetaan siivilöinti
klo 13.20 aloitettiin vierteen pumppaaminen keittokattilaan
klo 13.25 aloitettiin huuhteluveden laskeminen
klo 13.20 mitataan uute/kantavierre
klo 13.30 lopetetaan pumppaaminen keittoastiaan
klo 13.50 lisätään 7 l vettä (tilavuus 75 l)
klo 14.15 vierre kiehuu. Lisätään humalat
klo 15.15 lämmöt pois ja lisätty aromihumalaa Cascade 90 g
klo 15.20 Whirpool
klo 15.40 pumppaus lämmönvaihtimen kautta käymisastiaan
klo 16.00 kantavierteen mittaus antoi Oechsle 1.055 = 13.6 %
klo 16.00 pumppaus päättyy
klo 16.05 hiivaa 60 g (nestettä 60 l)

tarina jatkuu ......

31. päivä

Tänään pullotimme tulevan kuohuviinin pullokäymistä varten. Vaihdoimme toimimattoman pullotuskoneen (Kuvassa Kalle yrittää vielä saada sitä toimimaan) yksinkertaisempaan "lypsykoneeseen", joka täytettiin piri pintaan valmiiksi muhineella viinillämme. Lisäsimme viiniin liuotetun sokerin sekä hiivan mukaan, jotta viini saisi uutta elämää ja runsaasti kuplia.

30. päivä

Aamu valkeni aurinkoisena. Edellisen päivän masentavat hetket oli unohdettu ja talon pakulla lähdimme kohti Rymättylää ja Airismaan Apajaa. Katsastimme Annen projektit: koirat, viinit, ravintolalaivan ja kesäkaupan valikoimat. Yrittäjän täytyy näissä saaristolaisolosuhteissa olla tavallista yritteliäämpi, saadakseen elantonsa. Turisteina me oppilaat nautimme täysin siemauksin aurinkoisella laivan kannella Annen viinistä ja joku meistä osti näytteitä jopa mukaansakin.
Puolelta päivin päätimme lähteä lounaalle tuttuun Teboiliin ja sieltä uusin voimin Tuorlan puutarhaan. Ensi töiksemme kerättiin marja ym. näytteitä kemiallisia määrityksiä varten. Määritimme Blaulaugella hapokkuudet sekä refraktometrillä sokeripitoisuudet erilaisista raaka-aineista kuten musta aronia, erivärisistä herukoista, erilaisista marjoista ja hedelmistä.

29. päivä

Tapasimme kesätauon jälkeen taas Tuorlassa 14.8.2009. Täynnä työintoa yritimme päästä kiinni rästitöihin, joihin kuului mm. Katkeran Irman aviottoman tyttären loppuosan pullottaminen. Murphyn lait pitivät kuitenkin paikkansa. Pullotuskone ei suostunut pullottamaan ja vaikka olisi suostunutkin niin oluemme oli pahasti etikoitunut. Turhautunein meistä oli Jouni, joka oli joutunut palkkaamaan itselleen kalliin sijaisen ja matkustamaan Utsjoelta asti meitä lantalaisia tapaamaan. Sic transit gloria mundi eli kuvassa vakavamielinen saamelainen kaataa kovalla työllä valmistettua mutta etikoitunutta olutta viemäriin. Päätimme nollata tämän päivän ja tehdä huomenna retki Rymättylään katsastamaan Airismaan Apaja, joka on opettajamme Annen koti ja pitkäaikainen projekti.

Lapsenhoitoa

Meitä kokoontui pieni porukka Jussin päivänä 24.6. huoltamaan tätä aviotonta lasta, joka oli aikansa käynyt terästankissa ja oli valmiina siirrettäväksi kegeihin. Valutimme ensin suurimmat hiivat laattialle ja aloimme sitten paineen voimalla laskea olutta kegeihin. Kaksi kgiä tuli piri pintaan ja kolmanteen taisi tulla myös ylimäärin hiivasakkaa. Täyttövaiheessa tankkiin lipsahtanut tiivistekin löytyi ihan hyvässä kunnossa. Teimme myös makutestin ja totesimme, ettei mitään vulkaanista sivumakua löytynyt. Mielipiteet jakaantuivat ei niinkään maun suhteen vaan oluen hiilidioksidipitoisuuden määrästä. Henkilökohtaisesti pidän pirskahtelevammasta juomasta.

28. päivä

Tämän kontaktijakson viimeinen päivä meni Katkeraa Irmaa pullotellessa, kuohuviinin saostamiseen ja toisen satsin tislaamiseen. Päivä oli niin työntäyteinen, ettei paljon kuvia ehtinyt napata ja jopa Irman avioton lapsikin jäi vaille huomiota. Emme edes huomanneet tarkistaa josko hiiva olisi alkanut nakertaa sokeria alkoholiksi. Toivottavasti tankin varaventtiili toimii jos käyminen on turhan kiivasta. Tämän päivän kuvasaaliiksi jäi Jussin pullottama historiallinen ensimmäinen Katkeran Irman näyte.
Maistettaessa huomasimme, että Kallen lisäämä hiilidioksidi oli imeytynyt olueeseen ja siitä oli tullut todella maittavaa juotavaa. Hyvä me. Kun päivä oli pulkassa ja odottelin noutajan saapumista otin muutaman kuvan kauniista Tuorlan ympäristöstä kauniina kesäpäivänä.

27. päivä

Opintomatkan jälkeen palasimme koululle panemaan olutta. Tällä kertaa työskentelimme melko itsenäisesti Kallen antamien ohjeiden mukaan. Halusimme tehdä melko humalaisen oluen, jonka jo tässä vaiheessa ristimme Katkeran Irman aviottomaksi lapseksi eli
Yrttiseksi Suveksi. Tähtäsimme kantavierreprosentiksi 12.5, jolloin laskujen mukaisesti 90 l määrään tarvitaan maltaita 18 kg. Perusmaltaita käytimme 16 kg ja lisäsimme crystal ja karamellimaltaita kumpaakin 1 kg. Humaloina käytimme Northern Breweriä sekä Cascadea.Hivana käytimme kuivahiivaa 50 g, joka herätettiin lisäämällä 0.5 l n. 27 asteista vettä. Toivon, että voin lisätä tähän reseptin vielä jälkikäteen kun Kalle on laskelmat tarkistanut.Kuvassa Jussi hartaana valuttaa vierrettä keittokattilasta siiviläaltaaseen.
Pääsimme myös maistelemaan eka oluttamme eli Katkeraa Irmaa. Irma vaahtoili aluksi melkoisesti kunnes rauhoittui. Lasissa se näytti ihan oluelta ja yllätykseksemme siinä oli todella hieno makukin. Hiukan olisi saanut olla lisää hiilidioksidia ja niinpä vangitsimme Irman vielä paineen alle kegiin ja päätimme pullottaa sen seuraavana päivänä.

Tässä Kallen ohjeet:
Katkeran Irman avioton tytär:
Yrttinen Suvi
Koska vehnäoluen tekoon ei koululla ollut aineksia, voisi kesällä arvioitavaksi tehdä
jenkki Pale Alen. Kaupallisena esikuva voisi toimia Sierra Nevada Pale Ale.
(http://www.sierranevada.com/beers/paleale.html)
Pyrittäisiin suurin piirtein Katkeran Irman katkeruuteen (35 IBU), mutta aromi ja flavori
humalaa käytettäisiin rutkemmin. Alkoholipitoisuus olisi noin 5 vol. %. Väri punertavan
ruskea, kuparinen.
Kantavierre 12,5%
Katkeruus 35 IBU
Humalat: Perle (katkero), Cascade (muut)
Maltaat Pilsner, Crystal, Carapils
Aikataulu:
7.6. klo 12:00 Panopäivä
Viikko 26 oluen siirto tynnyreihin kypsymään
Viikko 28-9 oluen pullotus
Ttoteutus 7.6.2009
Tavoitetilavuus 90 L
Mallaspohja
Pilsner 16 kg
Carapils 1 kg
Crystal 100 1 kg
Humalointi
Northern Brewer (8,9 % α-happo) 100 g keittoaika 90 min
Cascade (6,7 % α-happo) 90 g keittoaika 30 min
Cascade (6,7 % α-happo) 90 g keiton loputtua
11.00 Sisäänmäskäys 48-9 °C
11.10 Lämmitys  63 °C
11.25 63,0 °C vastukset pois päältä
11.32 64,5 °C
11.55 65,5 °C
12.00 Lämmitys  73 °C
12.25 Mäskipuuro siivilöintiammeessa
12.40 Aloitettiin siivilöinti
12.55 Aloitetaan vierteen talteenotto
Mallaspatja kuivui ja tiivistyi, sekoitettiin maltaat ja annettiin laskeutua uudestaan
14.25 Vierrettä 96 l, vierre kiehuu, ensimmäinen humalointi
15.25 2. humalointi
15.50 Tehot pois päältä
15.55 3. humalointi, Vierteen juoksutus Whirlpooliin
16.15 Hiivan herätys 50 g Safale US-05, jäähdytyksen aloitus
16.25 Hiivaus
16.50 Käymisastian tiivisterengas tippui käymispönttöön, lainattiin tiiviste toisesta
pöntöstä
17.00 Pönttö suljettu, KV=10,5%, Saanto 90±5 l.
Huomioita: Vierre jäi hieman laimeaksi  enemmän maltaita, tarkempi siivilöinti
Mallaspatja tiivistyi  hitaampi pumppausvauhti siivilöinnissä
Tiiviste tippui pönttöön  paremmin suunnitellut tiivisteet

26. päivä

Jouduimme yöpymään Orivedellä koska Tampere oli kuulemma hengellisiä täynnä. Oriveden City Hotelli oli kuitenkin mainio yöpymispaikka mutta yöelämä kuulemma melko hiljaista. Hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Teiskoa ja siellä sijaitsevaa viinitilaa. Saimme mainiot maistiaiset Titta Sydänheimo-Auerin kotona ja aimoa annoksen yrittäjyyden ihanuutta ja kurjuutta. Innovatiivinen Titta tekee miehensä kanssa viiniä melkein mistä vain.
Hyvänä esimerkkinä on tomaattikuohujuoma ja hunajasta sekä karviaisista tehty "Kukkanen". Talo tekee myös asiakkailleen nimikkoviinejä. Vierailumme aikana kävi mm. lähellä asusteleva Pekka Haavisto hakemassa omat nimikkoviininsä kesäjuhliinsa.
Isäntä puolestaan tekee mielellään sahtia ja ns. ohrapirtelöä, jonka juuret tulevat Itävallasta. Puisen kuurnan sijasta voi sahtia tehdä modernimmassa ruostumattomasta teräksestä tehdyllä kuurnalla. Tässä isäntä ylpeänä esittelee luomustaan.

Lopetimme retkemme Lammin sahtipitäjään. Täällä sahtiyrittäjä tarjoili todella historiallisessa ympäristössä oikeaa sahtia ja siitä kirkastettua viinaa. Miolemmat olivat ns. kompleksisen makuisia.

25. päivä

Kesäkuun työt aloitimme retkellä Hämeeseen ja sen olut ja sahtitiloille. 5.6.2009 starttasimme koulun pakulla kohti Mustialaa, jossa meillä oli treffit alunperin sikatalouden opettajan Lassi Puupposen kanssa. Matkan johtajana ja autonkuljettajana toimi opettajamme Tarja. Mustiala on Hämeen ammattikorkeakoulun yksikkö, josta valmistuu agrologeja.Heillä on myös oikeus panna omia oluitaan, joita pääsimme myös maistelemaan.Panimon nimi on Kuninkaankartanon Panimo ja mukava ravintola Oluttupa Iso PiippuKokeilimme kolmea eri olutta: Pehtorin peruslageria, vaaleaa pilssiä Renkiä sekä Vouti nimistä tummaa alea. Enemmistön mielestä Pehtori tuntui parhaammalta. Alakuvassa Lassi Puupponen esittelee jotain dramaattista vaihetta oluen panossa koska Tarja on todella järkyttyneen näköinen.

Matkamme jatkui vielä Tampereelle, jossa vierailimme kuuluisassa Plevnassa. Meille oli varattu iso pöytä ja illan aikana saimme nähdä videoesityksen oluen panosta Plevnan tyyliin. Kokeilimme muutamia oluita ja jopa Plevnan ympärivuotista simaa. Ruoka oli melko tuhtia mutta hyvää kuten oli myös ystävällinen tarjoilijattaremmekin.

24. päivä

Tänä aamuna 18.5.2009 lähdimme aamulla koulun pakulla vierailemaan Raision mallastamossa. Meidät otti vastaan panimomestari Erja Kotaviita, jonka eno Aulis Kotaviita kuulemma on. Erja kertoili meille mukavan Timo Kuorehjärven tekemän diasarjan puitteissa mallastamon historiaa ja nykyistä toimintaa. Raiso Malt aloitti toimintansa v. 1950 Työntekijöitä on nykyisin 26 ja mallasta tehdään n. 300 tonnia/päivä. N. 75 % menee vientiin ja loput kotimaan markkinoille.
Kuvissa näkyy mallastamisen eri vaiheita. Ensin kostutetaan ja sitten kuivataan.









Myös M.A. Numminenkin on käynyt jättämässä sormen- ja kynnenjälkensä tehtaan historiaan.

23. päivä

Sunnuntaina 17.5. siirsimme vihdoinkin Katkeran Irman kahteen kegiin. Juoksutimme ensin suurimmat hiivasakat menemään ja maistelimme kirkkaampaa olutta. Makua oli mutta puuttuva hiilidioksidipitoisuus latisti tuotetta. Päätimme siirtää oluen kegeihin ja lisätä hiilidioksidia perään toivossa, että osa siitä liukenisi olueen.

Opettajamme Annen johdolla jatkui päivä viherherukoiden merkeissä. Rönnvikistä mukaan tuodut 100 kg herukkaa rouhíttiin mekaanisesti kauniissa ulkoilmassa ja massa siirrettiin tislauslaitteeseen lämmitettäväksi 55 asteeseen. Tässä lämmössä se sai muhia tunnin verran Panzymi entsyymin kera (10 ml), jotta pektiinit pilkkoituisivat pienemmiksi ainesosasiksi. Seuraava toimenpide oli massan puristaminen laitteella, joka puristi massaa veden paineella. Mehusta mittasimme sokeripitoisuudeksi 13.9 g/l, happoja siitä löytyi 29.5 g/l ja pektiinikokeessa (mehua ja väkiviinaa aa) huomattiin, ettei entsyymi ollut vielä suorittanut tehtäväänsä tarpeeksi hyvin.











Sovimme, että viinin happopitoisuudeksi tulisi 8 g/l ja alkoholi % 10.0. Jos teemme 120 pullollista ja ottaen mittatappiot huomioon voisimme tehdä 160 pulloa. Tämä määrä on litroissa 160 x 0.75 = 120 l. Siinä olisi silloin oltava happoa 120 x 8 g/l = 960 g. Koska nehulitrassa on happoja 29.5 g/l niin tarvitaan kokonaismäärään 960 / 29.5 = 32.54 eli n. 33 l mehua. Sokerimäärä saadaan ottamalla taulukosta lähinnä oleva arvo 14.1 ja laskemalla yhtälöstä 14.1/13.9 = 118/X ja saadaan X:n arvoksi 116.3 g/l eli mehussa oleva sokerimäärä. Kokonaissokeriksi saadaan 33 x 116.3 g/l = 3.84 kg sokeria
Kun alkoholi % halutaan 10 saadaan taulukosta sokerimääräksi 170 g/l. 170 x 120 = 20.4 kg sokeria. Kun tästä vähennetään laskettu mehun sokeri 3.8 kg niin sokeria joudutaan lisäämään 16.6 kg
Hiivaa ja ravinnetta lisätään ohjeen mukaan 30 g/hl, joten 1.2 hl tarvitaan kumpaakin 36 g.
Sammioon keräytyi mehua 56 l ja koska tarvittiin vain 33 l, otettiin toiseen astiaan 23 l. Astiaan 1 lisättiin laskettu sokerimäärä 16.6 kg ja toiseen astiaan tuli 72 l vettä ja loput sokerit eli 22.2 kg.
Hiivat herätettiin ja lisättiin sammioihin, jotka suljettiin viinalukollisilla kansilla.

22. päivä

Tuorlassa oli tänään 16.5. avoimien ovien päivä ja näin kauniina kevätpäivänä tuntui vieraita riittävän. Opettajamme Anne esitteli biodieselin valmistusta hallissa, jonka edessä sytkytti traktori kyseisellä polttoaineella.



Hiljaisen tiedon opettajamme oli laatinut valmiiksi tarkat aineosat 2 l:n likööriannosta varten:
keltuaismassaa 0.444 kg
kidesokeria 0.685 kg
väkiviinaa 0.480 l
suolaa ja sitruunahappoa 3.32 g
mausteeksi 1 ml rommimaustetta, 0.5 ml karvasmanteliöljyä, 1 ml sitruunaöljyä
mausteeksi lisättiin myös Cocoa B:tä 2 ml
Vettä käytettiin yhteensä 0.640 l
Mistä tällaiset määrät ovat peräisin niin se on juuri sitä hiljaista tietoa.

Ensin kuitenkin liuotettiin suola ja kidesokeri erikseen veteen (m. 38 asteista) ja munamassa lisättiin sihtin läpi tasaisesti sekoittaen. Lämpöä nostetaan pikkuhiljaa 50 asteeseen ja sitten likööri jäähdytetään huoneen lämpöiseksi. Maistelu osoitti sen melkein vastaavan Jussin tuomaa verrokkia, joka oli tehty Tsekeissä.

21. päivä

Toukokuu on jo pitkällä ja kuukausi sitten pantu olut yhä siirtämättä kegeihin. Lukujärjestyksessä oli viherherukoiden nouto Rönnvikin tilalta. Matkaan lähtivät Annen lisäksi 5 oppilasta. Muilla oli muita estoja. Itselläni eston aihe oli käydä tutustumassa eka kertaa jo 12. kerran pidettyyn Helsinki Beer Festivaliin. Olen kolunut monia viinifestareita ja päällisin puolin ainoa ero oli hämäryys ja kovalla soiva taustamusiikki. Olin mukana parissa lehdistötilaisuudessa jo päiväsaikaan, joka oli ammattilaisille tarkoitettu. Pystyin vaivoin kuvittelemaan millainen hulina Kaapelitehtaan halleissa mahtoi alkaa kun ovet suurelle yleisölle aukesivat klo 18.00Tämän vuoden teemana oli pienpanimot ja vanhat konkarit kiittelivät yhdessä ja erikseen miten pienpanimotkin ovat alkaneet tuottaa olutta pulloissa..


Mielenkiintoisin tilaisuus oli Altian järjestämä Inedit oluen markkinointi tilaisuus, jonne oli saapunut tuotetta esittelemään itse oluen kehitystyössä ollut Damm panimon mestariInedit on kehitetty yhdessä panimon ja maailman parhaisiin kuuluvan El Bulli ravintolan kanssa. Tarkoitus oli tuottaa olut, joka sopi useammankin ruokalajin kanssa. Olut tarjoillaan hyvin viilennettynä viinilaseista. Se on käynyt toisen kerran pullossa samppanjan tavoin. Aineosat ovat ohramallas, vehnä ja humala. Mausteina siinä on käytetty korianteria, appelssiinin kuorta ja lakritsaa. Viiniä saa Alkon tilausvalikoimasta n. 7 eurolla eikä se kuulemma maksa El Bullissakaan kuin 10 euroa. Valitettavasti ravintolaan joutuu odottamaan paikkaa n. vuoden päivät. Kävin myös nauttimassa Altian tontilla tarjottuja viskilaatuja ja maistelemassa Koffin listalla olleita Brooklyn panimon oluita mm. Local 1:stä, jossa on alkoholia 9 % mutta oli silti hyvin pehmeä ja tasapainoinen juotava. Vuoden 2009 olueksi valittiin Vakka-Suomen Panimon Prykmestar SavuKataja, jossa alkoholia on peräti 9 %. Vuoden siideriksi nousi Koffin edustama Dunkerton´s Black Fox, joss alkoholia 7 %
Ehdin vielä seuraamaan Aromi-lehden tiloihin vuoden 2009 sommelier-kilpailuja. Loppukilpailuun oli kelpuutettu:
1. Samuil Angelov, Ravintola Savoy, Helsinki
2. Christina Suominen, Ravintola C, Tampere
3. Janne Halla, Tallink-Silja Serenade


Voiton vei Samuil (keskellä), kakkoseksi pääsi Christina eikä Jannekaan huono ollut